UUTISKIRJE VIIKKO 18/2022

BLACK LUNGS MATTER - MARLBOROMIES VS VIIKATEMIES

Ei Marlboro-miestä kehtaa ihannoida kukaan enää 2020-luvulla. Mahtaako nykynuoriso olla kuullutkaan 1950-luvun valkokankaan ihanteista: Marilyn Monreysta tai Humbrey Bogartista tai James Deanista? Toinen maailmansota alkutalvesta 1939 syksyyn 1945 vaati likimain 96.000 tuhannen suomalaisen ”sotilaan” hengen. Kuolleiden määrä on jotakuinkin sama kuin 2000-luvulla Suomessa tupakkaan kaatuneiden määrä. Ensin mainitut kuolivat viidessä vuodessa, jälkimmäiseen on kulunut 20 vuotta. Sotaan ei kuole enää moni. Veteraaneja jokunen, ja hekin vanhuuteen tai sairauksiinsa. Ei tupakan seurauksesta, sillä ne aseveljet ovat kaatuneet siviilissä jo aika päiviä sitten. 
 

Nyttemmin tupakan aiheuttamiin sairauksiin kuolee Suomessa yli sata henkeä viikoittain. Koronoita, kuten muitakin kausiluonteisia epidemioita tulee ja menee. Tupakka sitä vastoin tappaa joka vuosi. Se ei tapa kausittain, se tappaa tänä ja ensi vuonna, vuosi vuoden perään. 
 

Mikä panee meidät ajattelemaan, että sairastuminen ei satu omalle kohdalle tai läheiselle. Mikä panee uskomaan, että jos se sattuisikin, niin vasta ikäikäihmisenä, silloin kun sillä ei oikein ole enää merkitystä.  Miten ihminen voikaan olla näin naiivi asian suhteen? Ihmiseltä putoaa työrukkaset käsistä ja tukka nousee pystyyn kuullessaan, että puolisolla tai läheisellä on imusolmuke-, eturauhas- tai rintasyöpä. Empatiat nousevat pintaan ja ajatus käy, ”että miksi pitikin just rakkaalle”. Kun ihminen kuulee tupakoivalla läheisellään tai tuttavallaan todetun nielun- suun-, kurkunpää-, tai keuhkosyövän, hän todennäköisesti ajattelee, että ”olihan tuo nyt jo tiedossa – vain ajan kysymys”.   
 

Kuolema tupakoinnin seurauksena ei ole kohtalo. Niin valitettavaa kun on todeta, että se on tupakoivan itselleen ansaitsema seuraus. Sodassa sotilaan keskeisin tavoite oli säilyä hengissä, omaa kuolemaa tuskin toivottiin edes pahimpina hetkinä. Sodassa kaatunut maksoi hengellään isänmaan vapauden hintaa, kun taas siviilissä tupakoitsija maksaa itse kalliin hinnan omasta kaatumisestaan. Tällaisella sotilaalla ei ole varmistin päällä juoksuhaudassa, tuskin edes vartiovuoronsa jälkeen korsussa. 
 

Sota ei vaatinut pelkästään kuolleita vaan myös haavoittuneita. He menettivät ilman omaa syyttään mahdollisuutensa elämäntäyteiseen elämään ja monet jälkeen päin katkeroituneina myös uskonsa siihen. Tupakoitsija lähtee jalat edellä sydämen pettäessä, ei keuhkojen. Keuhkoistaan tupakoitsija haavoittuu moniksi vuosiksi ennen lopullista kuolemaansa. Arkulle majoittaakseen ruumiin on yhdentekevää, onko poistuma pitkäaikaisen syyn seurausta. Sille kaikki ovat tervetulleita. Mutta miksi tupakoija, joka haluaa elää, ei näe tätä totuutta? Miksi hän ei uskalla katsoa totuutta silmästä silmään? 
 

Siksi, koska se vaatii vietävästi rohkeutta nähdä itsensä ajatuksessaan seiskakymppisenä, jonka päivän ainoat kuntoilut ovat tupakalle parvekkeelle ja takaisin. Siihen keuhkot sentään vielä yltävät, jos kohta enää siihenkään. Harmin paikka! Nyt just, kun eläkeikä on tuloillaan (tai saavutettu) ja siihen eläkerahat on tienattu. Oman eläkkeensä, jonka viettämistä on vuosia odottanut ja josta unia on unelmoinut. Herää kysymys, että mikähän sen elämän tarkoitus alun perin olikaan. Oliko se vain…käydä sotaa ja kuolla! 
 

Salpalinja on kautta aikojen Suomen historian suurin rakennustyömaa. Sitä oli rakentamassa 1940-luvun alussa enimmillään jopa yli 35 000 miestä ja heitä muonittamassa yli 2.000 lottaa. Sota-aikana jaetut muonatupakat kouliinnuttivat nuorista asemiehistä tupakoitsijoita. Miehistä kolme neljästä tupakoi ja naisista yksi seitsemästä, heistäkin suurin osa rintamalla. Salpalinjan tarkoitus oli pitää vihollinen linjan toisella puolella eli ennaltaehkäistä menetyksiä omissa joukoissa. Linjan merkitys oli ratkaisevin menestyksemme kannalta. 
 

Nykypäivän Salpalinja on Savuton Suomi 2030 -hanke, joka alun perin käynnistyi jo vuonna 2006. Verkostossa on tällä hetkellä 26 valtakunnallista liittoa ja järjestöä. Eturintamassa näiden parhaat soturit − tupakoinnin vastaisen työn ammattilaiset − jotka päivittäin johtavat omia joukkojaan edestä eikä enää Mikkelin Päämajasta käsin. Tehtävällä on kaksi suurta ylevää tarkoitusta: vähentää vihollisen voimaa ja ennalta ehkäistä tuhojen syntymisen riskiä. Jokainen torjunta vahvistaa omia joukkoja ja uskoa voittoon sodassa, ja samalla pienentää varustelun aiheuttamia kustannuksia kansantaloudessa. 
 

Savuton Suomi 2030 -hanke pohjaa vuonna 2016 uusittuun tupakkalakiin, jossa lain tavoitteeksi asetettiin tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käytön loppuminen Suomessa. Tavoite on saavutettu, jos tuolloin enää alle viisi prosenttia aikuisväestöstä käyttää päivittäin tupakka- tai muita nikotiinituotteita vuoden 2030 lopussa, eikä yksikään vuoden 2040 lopussa. Tavoite on haasteellinen saavuttaa. Se on lähes yhtä haasteellinen, kuin tilanteemme näytti olevan marraskuussa vuonna 1939. Jos ja kun tavoite halutaan saavuttaa, niin silloin tulee keskittyä eritoten kahteen asiaan. Ensimmäinen on hoivatavoite, jolla tupakkariippuvaista autetaan lopullisesti eroon tupakasta. Kuten johdannossa mainitsin, se tuskin tulee onnistumaan nykykeinoin. Toinen tavoite on jo tutumpi, monesti testattu ja toimivaksi havaittu. Se on tupakkalaki. 
 

Välittömästi sotien jälkeen seurasi sotakorvauksien maksaminen. Lähtökohtaisesta epäoikeudenmukaisuudesta syntyi sittemmin merkittävä hyöty, sillä sotakorvauksien maksamisen pakko käynnisti Suomessa teollisen aikakauden laajemman syntymisen. Maailman kansat ovat kilpaa kehuneet Suomea sodassa ja sotien jälkeisessä jälleenrakennustyössä. Sata vuotta tästä ja maailma tulee jälleen ihmettelemään piskuisen maan katajaisen sisukasta kansaa. Edelleen katajantuoksuista, mutta nyttemmin savutonta kansaa. Ennen sotia olimme olleet edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä jo monissa merkittävissä asioissa, kuten naisten ja lasten sairaaloiden perustamisessa ja naisten äänioikeuden myöntämisessä kolmantena kansakuntana maailmassa. 
 

Seuraavana kunnialistalle tullaan kirjaamaan ensimmäinen täysin savuton maa maailmassa. Itse asiassa sen ensiaskel on jo otettu, sillä Endgame on tullut kirjatuksi lakiin. Tavoite tulee olemaan kunnianhimoinen ja haasteellinen. Haasteet Suomelle sopivat, ja etenkin tupakkaan liittyvissä asioissa, sillä Suomen tupakkahistoria on jo nyt vertaansa vailla. Se on menestystarina maailmalla, jos mikä. Katso Savuton Suomi 2030 -saitilta, mistä on lähdetty ja miten tähän päivään on tultu.  Noteeraa, mitä kaikkea olemme saavuttaneet jo nyt, sodassa tupakkaa vastaan. Tavoitteeseen eli savuttomaksi päästään, kun hieman alle puoli miljoonaa tupakoivaa hautaa askinsa kahdessakymmenessä vuodessa. Kenties jo 2060-luvulla Suomeen syntynee tulevaisuuden ensimmäinen tupakalle altistumaton sukupolvi. 
 

Tavoitteen eteen tehtävä työ on pääsääntöisesti kansanvalistusta. Sitä ei tänä päivänä tehdä kuten sota-aikana tiputtamalla ilmasta käsin lentolehtisiä. Valistustyötä tehdään jalkautumalla kouluihin ja sinne, missä nuoret ovat, eli Internetissä ja sen eri kanavissa, kuten sosiaalinen media. Tähän asiayhteyteen Internet sopii välineeksi jo senkin vuoksi, että se aikoinaan tuli keksityksi juuri sodassa tarvittavien tietojen siirtoon. Nyt se siis palvelee alkuperäistä tarkoitustaan parhaalla mahdollisella tavalla. 
 

Minua ei ole tähän sotaan värvätty, sillä hakeuduin itse vapaaehtoisena. Tulen toimimaan viestiupseerina teroitettu kynä tanassa. Toivon kirjoittamalla säästäväni ihmishenkiä ja valamalla uskoa sotilaisiin, jotka määrätietoisesti haluavat voittaa vihollisensa ja hautaamalla askinsa. Tässä taas yksi syy tämän kirjan kirjoittamiseen.

Minut löytää joukkosidontapaikalta, jonka karttakoordinaatit puolestaan löytyvät alta. 

Tutustu “Valmennuksen sisältö: Vaiheet ja Oppitunnit”

>>> lue ja vakuutu!